Pages

Thursday, September 14, 2017

Syksyiset villasukat - Knitted autumn socks

Syksyisin on ihanaa neuloa sohvannurkassa, samalla kun kynttilät tuovat tunnelmaa hämyiseen iltaan. Tänä vuonna sellainen mukava ja rentouttava tunnelma onkin tullut kunnolla tarpeeseen vastapainoksi muulle kiireelle ja tapahtuneelle.

Viimeisin sohvannurkassa valmistunut neulomus on villasukat, jotka lähtevätkin pikimmiten postin mukana äidilleni Suomeen. Toivottavasti sukat lämmittävät viilenevissä illoissa ja ovat muutenkin mieleiset. Ei ainakaan keltään muulta löydy samanlaisia.

Millaiset sukat sitä sitten seuraavaksi tekisi? Siinäpä pohdittavaa.

- Jenni


Autumn is the most enjoyable knitting season when it's rainy and boring outside. I can curl up on the couch and enjoy cozy candlelight. This year it feels even more enjoyable and needed for me.

My latest finished project is these socks for my mom. She will get them as soon as the mail carrier delivers them from Norway to Finland. I hope she likes them and they will warm nicely on the cold nights. At least they are unique and no one else has the same.

What kind of socks should I knit now? That' my next question.

- Jenni

Sunday, September 10, 2017

Eteenpäin - Forward

Elämä tuntuu tyhjemmältä ja aamuistamme puuttuu aurinkoinen, kissantassuinen herätyskello, mutta arkeen on vain ollut pakko palata.

Ikävä on koko ajan läsnä, mutta jollain tavalla helpottavaa on ollut myös se, että elämä ympärillä jatkuu meidän surustamme huolimatta. Opintoihin keskittyminen on pakottanut ja toisaalta myös antanut minulle luvan tehdä muutakin kuin rypeä surun upottavassa suossa. On ollut pakko jatkaa eteenpäin.

Kevin on mukanamme joka askeleella. Kaikki ihanat, rakkaat muistot ovat jotain, mitä ei meiltä voi koskaan viedä. Ja jonain päivänä niiden muistelu ei toivottavasti tee enää niin kipeää.

Olemme avomieheni kanssa surreet yhdessä, toinen toistamme tukien. Lisäksi Uno on kaivannut tavallista enemmän hellyyttä ja huomiota, joka taas on yhdistänyt meitä kaikkia. Olemme hemmotelleet toisiamme oikein ekstrapaljon, ja se on tuonut jotain positiivista ja kaunista menetyksen keskelle.

Lämmin kiitos vielä jokaiselle joka on ottanut osaa suruumme. Jokainen viesti, puhelinsoitto, kaikki kauniit sanat ja halaukset ovat tulleet tarpeeseen. Kevin on myös saanut kauniita kukkia haudalleen.

Kevin oli kissa, joka jätti tassunjälkensä moneen sydämeen.

- Jenni



Grieving is a process that takes it's time. For me one of the hardest things have been mornings without Kevin's pure happiness and endless cuddles. He was the sunshine in our every morning.

Kevin is still with us in our thoughts and memories, with every step we take.
I have found it somehow helping that life around us hasn't still stopped. My new studies have forced - and let - me to concentrate on something else than the endless sorrow. It has forced me to go on.

We have tried to make everyday life a little bit easier with spoiling each other with small things. Uno has needed more cuddles and attention too so it has brought us all closer together. We have gotten something positive and beautiful in the middle of this horrible loss.

I want to say a warm thank you for each and everyone who has been there for us in our grief. Every single word, said or written has meant a lot. Thank you also for all the hugs and love. We have also gotten the most beautiful flowers for Kevin's grave. So thank you.

Kevin was a cat who definitely left paw prints on many hearts.

- Jenni

Saturday, September 2, 2017

Sydämeni on särkynyt - My heart is broken

En ole löytänyt sanoja kirjoittaa tänne. Meitä on kohdannut täysin odottamaton menetys. Sellainen menetys, jota eivät korvaa mitkään sanat tai teot tai maailman rikkaudet. Meidän perheemme on kutistunut neljästä kolmeen jäseneen. Kissaamme Keviniä ei enää ole.

Meille tämä on ollut aivan musertava isku, enkä voi omalta osaltani sanoa muuta kuin että sydämeni on täysin särkynyt. Kevin oli jotain niin paljon enemmän kuin sanat voivat kertoa. Sen pienen kissan sielu ja sydän löysivät tien omaani.

Hiljaisuus blogissa on siis vain väliaikaista, mutta tarpeellinen itselleni. Yksi elämäni tärkeistä palasista on poissa.

Kirjoitan taas, kun saan vähän parempaa tuntumaa siihen. Nyt se tuntuu vain niin kovin vaikealta.

- Jenni

I have no words. We have confronted a sudden and massive lost that has taken away the spark of our lifes for some time. Our family has now three members instead of four. We have lost our precious, most loved little cat in the world, Kevin.

For my own part I can only say that my heart is completely broken. For me Kevin was more than "just a cat" - he had a soul and a spirit that touched and connected with mine.

So this silence in my blog is just contemporary but necessary for me. One of the good pieces in my life is forever gone.

I will now take one step aside and take a deep breath before I can continue writing. It just seems so hard right now.

-Jenni