Pages

Wednesday, December 14, 2016

Kaksi vuotta Norjassa - Two years in Norway

Kaksi vuotta takana elämää Norjassa. Vuosipäivä on minulle nykyään juhlapäivä muiden mukana, sillä muutto on ollut yksi mullistavimmista asioista tähän astisessa elämässäni. Ennen astumista lentokoneeseen kissa kainalossa, kahta suurta matkalaukkua perässä raahaten, en voinut kuvitellakaan mihin olin ryhtymässä. Onneksi avomieheni on kulkenut joka askeleella mukanani alusta saakka.

Päässäni olevat suunnitelmat ja aikataulut muuttuivat pian täällä Norjan päässä yhdeksi suureksi kysymysmerkiksi: Mitäs minä täällä teen? Vastauksen selvittämiseen meni puolitoista vuotta. Ja vastaus oli: Tunnet olevasi kotona, kun annat asioiden asettua paikalleen omalla tahdillaan. Kaiken ei tarvitse olla ennalta suunniteltua ja mennä tietyn kaavan mukaan. Pienet kiertotiet, kysymysmerkit ja mutkat matkassa voivatkin olla oikean suunnan kannalta juuri se oikea reitti.

Jos viime vuonna tähän aikaan olikin vielä eksyksissä oleva ja hapuileva olo, niin tänä vuonna voin jo sanoa olevani kotona. Olen kotiutunut tähän kaupunkiin ja mieltynyt paikallisiin tapoihin. Pidän norjalaisten leppoisasta ja positiivisesta elämänasenteesta, vaikka toki se myös välillä ahdistaa sääntöihin ja tiukkoihin ohjeistuksiin tottunutta suomalaista. Onneksi olen oppinut matkan varrella sopivan sekoituksen molempien maiden parhaita puolia.

Leppoisten ja mukavien norjalaisten lisäksi yksi suuri rikkaus täällä on myös kansainvälinen ilmapiiri, johon olen päässyt mukaan. Pääsen salamatkustajana mukaan vieraisiin maihin, kun kuuntelen tarinoita muista maista tulevilta kavereiltani.

Yksi asia, mistä olen kuitenkin ikuisesti onnellinen, on koti Suomessa. Vaikka fyysisesti paikan päällä kävisikin (liian) harvoin, on onneksi ystävät ja perhe vain puhelinsoiton tai viestin päässä. Silti aina lähellä sydäntä.

Täytynee juhlapäivän kunniaksi kilistellä lasillinen glögiä avomieheni kanssa työpäivän jälkeen.

- Jenni

Joulu on saapunut meillekin - Our new home is ready for Christmas

Two years ago I arrived to Norway with my cat and two big suitcases. I had no idea what kind of adventure there was ahead of me. I just followed my heart and intuition.

Before moving here I made plans and timetables that I thought I could follow. But of course, that's usually not how life goes. It takes you to side roads and turns you upside down before you are on the path you are suppose to follow. And at the moment I feel like I am finally on that path.

My big question here has been: What is my place in here? After a year and a half here I figured out the answer: You have to let things settle down at their own pace and after that you will feel like home. Be patient but work hard for your goals and you will get there. For half a year I have felt like I have finally gotten there, home.

I really like the easy-going attitude of Norwegians and their positive attitude about life. Obviously sometimes I can feel the Finnish girl in me is lifting her head up and begging for some rules and regulations to function. Luckily in these two years I have learned to mix the best parts of both.

One more thing I have to be glad here is the rich cultural environment that I have gotten to jump in. I know now people from around the world and from them I am able to learn amazing new stories.

And of course, wherever I may live or be, I am always happy with my home in Finland. There are many lovely places and especially lovely people I miss. They are always near my heart, no matter where I am.

Today is a good day to celebrate my two years in Norway with our little family.

- Jenni

Sunday, December 4, 2016

Uuden kodin tunnelma - New home atmosphere

Joissain taloissa on sitä jotakin. Tässä meidän uudessa kodissa, joka ei siis uusi ole ollenkaan, vaan valmistunut vuonna 1869, on todellakin sitä jotakin ja ripaus enemmän. Astuttuani taloon ensimmäistä kertaa sisälle viime kesäkuussa, tiesin, että tässä se on. Tässä on meidän kotimme.

Talon historia ja täällä eletyt elämät tuntuvat lämpimänä kodikkuutena vanhoilla pinnoilla. Puulattiat narisevat jalkojen alla ja vanha takka ihastuttaa karskilla ulkomuodollaan ja tunnelmallaan. Yläkerran huoneissa löytyy asennetta erikoisilla pikku nurkkauksilla ja harjakaton viistoudella.

Tätä kirjoittaessa meillä on kaksi sikeästi nukuttua yötä talossa takana ja lisäksi takana on muutama päivä siivousta ja pientä nikkarointia. Tiedossa on vielä maalausta monelle päivälle. Vanhan talon hienous onkin siinä, että tekemistä riittää aina. Niin sisällä, kuin myöhemmin ensi keväänä puutarhassa.

Kirjoittelen täällä varanetin kautta, joka on sen verran kömpelö, ettei kuvien lataaminen onnistu inhimillisellä vauhdilla (kesti ikuisuuden saada yksi testikuva tänne!). Katsotaan siis ensi viikolla uudestaan paremmalla onnella, kunhan oikea nettiyhteys saadaan asennettua.

Näihin kotoisiin sunnuntaitunnelmiin, nautitaan viikon viimeisestä.

- Jenni



Some houses just have that special "it". Our new home, which is actually not new at all - being built in 1869- has really that "it" and a little more. For the first time I visited the house last June, I knew that this is our home. This is it.

The history of the house and all the life that these walls have seen can almost be touched on the old surfaces. Old wooden floors creak under the steps and an old fireplace fits in with its rough attitude and atmosphere. Upstairs rooms have small cozy corners and the element of gable roof.

While I'm writing this, we have slept here well two nights and spent a few more cleaning up and updating. There will be many more days to continue with some small renovating and painting. I think that's the glory of an old house, that you have always something to do and polish. Both inside and later on  spring outside in the garden.

I am writing with really bad internet and it's impossible to download any pictures (took forever to get even this one here!). I know next week we are more lucky when the real internet is being connected.

With these cozy Sunday feelings, let's enjoy the last day of this week.

- Jenni